Meidän mökin verhot ovat ehtineet tekemään vaikutuksen moniin. Kangas on hankittu 1970-luvulla, ja vaikka mökki pistettiin aika lailla kokonaan uusiksi reilu kymmenen vuotta sitten, verhot jätettiin, sillä ne olivat hyvässä kunnossa edelleen. Viime vuosina ne ovat kuitenkin luopuneet väreistään, joten oli korkea aika valita uudet.
Vanhojen verhojen kuosi on erittäin suurikuvioista ja ennen haalistumistaan värit ovat olleet räikeät. Äitini kaipasi jotakin pienempikuvioista, ja valitsimme viime syksynä kankaaksi Maija Louekarin Lappuliisan. Veikkaanpa, että ihanat patalaput sopivat hyvin mökin tunnelmaan!
Kangas pyöri meillä syksystä saakka, sillä lupauduin ompelemaan verhot, mutta mitat olivat hukassa. Juhannuksena otettiin mitat uudestaan, ja ryhdyin ompelemaan, jotta vanhemmat saavat vaihtaa verhot lomansa alkajaisiksi.
Juttelimme juhannuksena äidin kanssa Marimekon leveistä hulpioista. Totesin, että eivät ne nyt niin leveät olekaan..! Muistelin edelleen
näitä ohjeita ja leikkasin hulpiot pois. En kuitenkaan halunnut reunimmaisten kuvioiden taittuvan reunan alle, joten tein maailman kapeimmat sivukäänteet...
Käänne on n. sentin paksuinen ja sen alle jäi kangasta jokunen milli. Tarkkaa puuhaa! Tällä kertaa muistin myös kaivaa tilkkutyövälineet esiin suoristaessani kangasta. (Miksi tuon leikkurin käyttäminen on niin tyydyttävää? Tilkkutyökurssilla olisin voinut vain leikata kaitaleita illat läpeensä, mutta kun niistä piti ommellakin jotakin.)
Ja tarkasta puuhasta puheenollen... Inspiroiduin mökin keittiön pikkuverhosta, joka on kuulemma ollut käytössä myös ensimmäisessä lapsuudenkodissani (josta muutin 2-vuotiaana pois), ei muistikuvaa. Oli pakko ottaa siitä kuva, sillä kuosi on niin suloinen!
Mökillä on verhotangot, joten ylös on tehtävä käänne, johon tanko pujotetaan (sille on varmaan joku nimikin..?). Tässä pikkuverhossa on yläreunaan jätetty sentin levyinen käänne ikään kuin koristeeksi, ja totesimme, että sellaisen voisi ommella myös uusiin verhoihin. Juhannuksen viettäjät olivat yksimielisiä siitä, että pidempiin verhoihin sopii täydellisesti 1,5 sentin käänne.
Se lukee muistilapussani KAHTEEN KERTAAN, ympyröitynä! Lopputulos?
Sentin käänne, jonka huomaan, kun ompelematta on enää alataite... Tajusin sentään ottaa sen puoli senttiä huomioon verhon pituudessa, sillä myös pituus rukattiin täydelliseksi puolen sentin tarkkuudella.
Karjalasta kotoisin ollut mummoni tapasi kuulemma todeta, että "koha o sinne päi". Tätä asennetta yritän tietoisesti harjoitella ja olen huomannut, että ompeluharrastus on hyvä tapa treenata! :D Jos nämä verhot kestävät aurinkoa yhtä kauan kuin edelliset, voin ottaa uuden yrityksen joskus 2050-luvulla!
Valmis! Sitten, kun pääsen mökille taas joskus syksyllä, laitan verhoista kuvan autenttisessa ympäristössää. Olen vannottanut vanhempia ottamaan vanhat verhot talteen, sillä ylä- ja alareunat eivät ole niin haalistuneet. Kehitän niistä jonkun muistotilkkutyön vielä mökille. Jatkoa seuraa, siis! Ja Lappuliisaakin jäi vielä varastoon.
Hyvää lomaa lomailijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti